Illalla uskalsin päästää Ninjan ensimmäistä kertaa irti lenkillä.
Sillä on ihan selvästi itsenäisyyttä niin paljon, että voisin kuvitellä sen yks kaks lähtevän omille reissuilleen, eikä paljon päätä kiusaisi ajatus ihmisten häviämisestä.
Varustauduin lenkille ottamalla kaksi omaa koiraa ja riepolelun mukaan, sekä taskuun ruokaa Ninjalle.
Aina kun näin sen katsovan olinpaikkaani, kutsuin ja palkkasin sen heti.
Jos näytti, että se kääntää meille selkänsä mielenkiintoisten hajujen perässä, otin riepon esiin ja aloin leikkiä toisten koirien kanssa. Kyllä kateudella on ihmeellinen mahti!
Tänään sitten otin pitemmän lenkin, käytiin kävelemässä useampi tunti lammaslaitumien aitoja kiertäen.
Hienosti sujui, olen oikein tyytyväinen. Se alkaa jo kiinnittää minuun huomiota ainokaisena ruoan tarjoajana.
Ensimmäisenä päivänä Ninja ei tarjonnut minkäänlaista kontaktia, vaan yritti saada ruokansa väkivalloin.
Nyt se on ihan selvästi hiffannut, että ei se ole käsi, kun ruokaa tarjoaa, vaan se pää siellä käsien välissä.